Kansallisarkiston vanha Digitaaliarkisto oli paikka, johon laitos oli kerännyt kaikki digitoimansa asiakirjat. Kari Kujansuu oli tehnyt siihen perustuen erityisesti sukututkijoita helpottavan käyttöliittymän Digihakemiston. Kun Digiarkiston ylläpito loppui, kaikki arkistoaineisto ”kaadettiin” Astia-nimiseen paikkaan ja käyttöliittymään, joka ulkonaisesti näyttää olevan suunnattu älypuhelimen käyttäjälle, ja sellaiselle joka etsii mitä tahansa arkistoaineistoa.

Nyt Kujansuu on päivittänyt Digihakemiston, joka perustuu uuteen Astiaan. Sen käyttöä on sujuvoitettu alusta vielä lisää siten, että heti kärkeen esitetään sukututkijoiden tärkeimmät lähteiden ryhmät. Niistä voi sitten edetä tarkempiin tietoihin jokseenkin samaan tapaan kuin ennenkin. Yhdellä erolla: tipiteerauksen lopuksi esitetään Kansallisarkiston käyttämä jako eri asiakirjasarjoihin. Tästä hakemistosta pääsee kaikkiin valitun arkiston asiakirjoihin, olipa ne digitoitu tai ei. Digitilanteen voi usein nähdä jo etukäteen mutta ei aina.

Kaikki vanhan Digihakemiston sisältämät ja käyttäjien tekemät tarkennustekstit ovat tallella ja niiden tekeminen voi jatkua. Nämä tekstit on perinteisesti löytänyt Googlen haulla ja niin kuulemma tulee jatkumaankin, kun Google on ehtinyt lisätä ne hakemistoihinsa. Kokeillessani uutta palvelua kohdalleni osui Vehkalahden vanha kirkonkirja, joka ei suostunut avaamaan niitä 418 kuvaa, jotka siihen sisältyivät. Selitys tähän oli että Uudessa Astiassa (ja siis myös digihakemistossa) taitaa olla vaikka kuinka paljon puuttuvia tai viallisia kuvia yms. Nähtävästi Kansallisarkistolla on materiaalin siirto Astiaan vielä pahasti kesken.

Sukututkijoita on myös huolettanut se, miten vanhat nettilinkit toimivat muutoksen jälkeen. Näitä nettilinkkejä on tallennettu ihan ohjeistettuna sukututkimustietokantoihin lähdetietoihin liittyen. Kujansuu tietää rauhoitella, että Kansallisarkisto on jo tehnyt muunnoksen vanhoista digitaaliarkiston kuvalinkeistä vastaaviin Astiassa. Muunnos ei kuitenkaan ole 100-prosenttinen: KA on kuvannut paljon aineistoja uudestaan – silloin uudelleenohjaus menee näköjään usein yhden tai useamman kuvan pieleen. Niiden pitäisi siis toimia sellaisinaan vanhassa muodossa.

Käyttäjien Digihakemistoon tekemät tarkennukset ovat yksi esimerkki joukkoistamisesta sukututkimuksessa. Samanlaista tehdään myös Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen (SSHY) digitoiduissa kuvissa. Sen tekstit piti aiemmin hyväksyttää ennen julkaisua mikä vähensi niiden määrää mutta nykyään sen hakemistoja voi täydentää ilman että muutoksia pitää hyväksyttää. Yhdistyksen päätoiminta eli vapaaehtoisten digikuvaustoiminta on myös hyvä esimerkki joukkoistamisesta. Siinä sukututkijat itse voivat edistää tietojen käyttöön saamista ilman julkisen vallan osuutta.

Digiarkistossa oli toimensa päivinä luettelo viikon aikana digitoiduista materiaaleista. Tämä luettelo loppui jo kauan sitten, eikä kattavaa luetteloa ole sen koommin julkaistu tehdyistä kuvauksista, joita on paljon. Myös uusista kuvauskohteista olisi hyvä saada jotain tietoa säännöllisin väliajoin. Ehdotan että Astia tai Digihakemisto tekisi asialle jotain.

Uuden Digihakemiston osoite on https://digihakemisto.net ja se toimii Suomen Sukututkimusseuran palvelimella.