Kymen digitiedot täydentyvät

Tähän asti on yleisesti uskottu, että Kymen tuomiokunnan eli ns. Vanhan Suomen oikeusasiakirjoja ei ole digitoitu. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Kansallisarkiston Digiarkistosta ja helppokäyttöisestä Digihakemistosta näitä tietoja ei löydy, ei myöskään Suomen Sukuhistoriallisen seuran palvelusta. Tiedot löytyvät sen sijaan digitoituna mormonikirkon sukututkimuspalvelusta Familysearch.org.

Paikanhaku

Suomen Sukututkimusseuran Isotammi-projekti hakee Kymenlaaksosta sukututkijaa tukihenkilöksi hankkeeseensa, jossa kerätään seurakuntien paikannimiä tietokantaan. Seurakuntia on saatu kokoon jo kolmattakymmentä, mukana mm. Vehkalahti. Idea on, että sukututkijat voivat jatkossa ladata paikkatietoja omaan Grampsiinsa ja sulauttaa omat paikkahavaintonsa niihin. Tai tehdä suoria kyselyitä suoran Isotammeen. Kannoissa on valmiina paikkahierarkiat ja url-viitteet jokaiseen rippikirja-sivuun, jossa paikka löytyy. Kannat kootaan Gramps-kantoina.

Tapahtumat sukututkimuksessa

Huomaan ajautuneeni sukututkimuksessani siihen, että haluaisin kerätyillä tiedoilla olevan jokin muukin tulos, kuin karu symmetrinen sukupuu. Sukupuussa tutkimuksen pitäisi vielä pysyä, mutta polku voi olla rispaantunutkin ja puun oksat epätasapainossa. Voin harhautua pitkillekin retkille, jos löydän jotain mielenkiintoista. Ei mitään Keskisarjaa, mutta joltain kannalta mieltä koukuttavaa. Siihen tarvitaan kuitenkin tapahtumia elämänkaaren varrelta.

Vehkalahden Melleenit

Melleniukset ja Melleenit olivat virkamiessuku, joka palveli mm. tulli- ja postilaitoksessa sekä piirisyyttäjinä. Melleenien sukunimi oli alunperin Mellenius. Nimi vaihtui kun veljekset Sven ja Daniel muuttivat Porista Vehkalahdelle 1745-50. Vanhin tunnettu esi-isä oli Ruotsin Uplannista kotoisin oleva komministeri (pastori) Andreas Svenonius Mellenius. Andreaksen poika Sven muutti Ruotsista Suomeen Uuteenkaupunkiin. Ilse Johnsson ja Yrjö Blomstedt ovat kirjoittaneet Melleniuksista artikkelin Genokseen v. 1970. ¹ Tarkoituksenani on selvittää, miten Melleeneille sittemmin kävi.

Sukututkimusta Kymenlaaksossa

Viime aikoina on useampaankiin otteeseen kyselty sukututkimuksia ja sukukirjoja Kymenlaaksosta. Olen joutunut hieman hämilleni, kun en ole suoralta kädeltä keksinyt kuin muutaman nimikkeen. Siksi päätin antaa tehtävän maakunnan kirjastoille ja tein Kyyti-hakuja, joita vahvisti seuramme arkistonhoitajan Rauno Viljasen rautaisannos.

Koronaa ja koulutusta

Kymenlaakson sukututkimusseuran kevätkausi päättyi maaliskuun lopulla kuin kanan lento. Huhtikuun luento peruttiin ja se pidetään tällä näkymin joulukuun alussa. Syyskuun lopulle oli hankkeilla kauden ensimmäinen luento (ei kuitenkaan onnistunut) ja tavoitteenamme on saada entinen tapahtumien tahti rullaamaan. Ilman sukututkimuskoulutusta ja -esitelmiä ei kuitenkaan tarvitse kärvistellä kotosalla, sillä netistä löytyy sukututkijalle jos jonkinlaista hyödynnettävää syksyksi ja ensi kevääksi.

Suomen Sukututkimusseura tarjoaa useita erilaisia netissä toimivia palveluita, joita voivat katsoa myös ne jotka eivät ole seuran jäseniä. Podcastit ovat esitelmiä ilman kuvaa ja niitä voi seurata tietokoneen, tabletin tai älykännykän selaimella osoitteesta https://www.genealogia.fi/

• Kun sukututkimus alkaa kiinnostaa
• Suomen ritaristo ja aateli
• Sukutarinoista ja Sukutarinakilpailusta
• Tuntemattoman isän etsinnästä
• Mitä sukututkimus oikeastaan on?
• Kirjoittaminen ja nootitus
• Naisten tutkiminen
• Kirkonkokoukset
• Taudeista ja epidemioista sukututkijan näkökulmasta

Youtube-palveluun SSS on ladannut seuraavat videoesitelmät:

• Miten aloitan sukututkimuksen?
• Sukututkimus kirkonkirjoissa.
• Miten käytän HisKiä? Osa 1.
• Miten käytän Hiskiä? Osa 2.
• Perukirjat sukututkimuksessa.
• Suku 2019: Sukututkimuksen eteneminen digitoitujen kirkonkirjojen avulla.
• Suku 2019: DNA -testien käyttö sukututkimuksessa.
• Suku 2019: Sanomalehtikirjasto sukututkijan apuna.
• Omat Juuret. Ohjeet.

SSS järjestää myös etäkoulutusta webinaarina. Webinaarissa etäkoulutuspäiviin ilmoittaudutaan Sukututkijan verkkokaupassa. Jokaiselle ilmoittautuneelle lähetetään sähköpostitse linkki, jonka kautta etäkoulutuspäivään voi liittyä selaimella puoli tuntia ennen sen alkamista.

Osallistuminen on maksutonta. Suomen Kulttuurirahaston Varsinais-Suomen rahasto tukee koulutuksen järjestämistä. Lisätiedot kurssien sisällöstä ja ajoista löytyvät osoitteesta https://www.genealogia.fi/etakoulutuspaivat.

Kotkan Opistossa sukututkimuskouluttaja Toini Leino pitää kurssit Internetin tietokannoista sukututkijalle, geneettisestä (DNA) sukututkimuksesta ja DNA-testitulosten tulkinnasta.

Äitilinjaa

Anja Hyvönen: Lyhennelmä keskeneräisestä selvityksestä keväältä 2017

Dna-keskusteluiden innoittamana aloin selvitellä, mistä löytyy kirjallisten lähteitteni perusteella suora esiäitini. Selvitykseni oli jäänyt kesken jo kolme vuotta sitten, joten nyt ajattelin hyödyntää nettiä. Löytyykö minulle uusia sukulaisia näiden tietojen perusteella? Myös miespuoliset ovat tervetulleita.

Talvisodan päättymisestä 80 vuotta

Evakkomatka Viipurista Kuopion ja Turun kautta Elimäen Korialle

kirjoittanut Anja Mikkelä o.s. Kaalikoski ja julkaistu Sukuseura Lyytikäisten Sukusanomissa 1/2020.

Syksyllä 1939 aloitin toisen luokan Viipurin Hiekan kansakoulussa. Alakoululle oli majoitettu sotilaita, ja meidät siirrettiin yläkoululle, joka sijaitsi mäellä Monrepos’n metsää vastapäätä. 30. marraskuuta klo 9 pommikoneet tulivat Viipurin ylle. Opettajat veivät meidät metsän suojaan. Koneet lensivät matalalla ja ampuivat, oksia putosi päällemme. Onneksi ketään ei sattunut.

Sukuhutkijan päiväkirja 2019

Vuosikerta 2019 oli oikeastaan aika hyvä. Muinaisgenomeja paljastettiin ennätystahtiin, dokumentteja digitoitiin runsaasti, Karjala-tietokanta julkistettiin lähes valmiiksi ja Suomen Sukututkimusseura julkisti netissä toimivat Isotammi- ja Omat juuret -sukupuupalvelunsa. Kaikki digijutut eivät kuitenkaan ole ns. putkessa, vaan paljon, todella paljon on reikiä. Projekteja aloitetaan innolla, mutta loppuun asti ne eivät aina yllä – mikä se tavoite sitten lieneekin.

Haminan soppatehdas

Sukututkimus on koukuttavaa ja voi johtaa syville harhapoluille. Yksi tällaisista harhapoluistani on isoäitini Lydian tapaus. On jokseenkin säännönmukaista, että tavallisista ihmisistä ei löydy paljonkaan tietoja vanhoista sanomalehdistä. Lydian kohdallakin tämä täsmäsi, mutta osuma kuitenkin tuli ja asiayhteys paljastui monella tapaa ajankohtaiseksi ja mielenkiintoiseksi aivan muista syistä kuin hakuun lähdettäessä.

Lydia oli vanhemman siskonsa Olgan kanssa ryhtynyt rikkuriksi Haminan soppatehtaalla vallinneen lakon aikana vuonna 1907. Soppatehtaan tarina oli lyhykäisyydessään seuraava.