Kymenlaakson sukututkimusseura 30 vuotta

Lasse-J. Solanterä
Katsaus seuran historiaan
Julkaistu seuran ensimmäisessä vuosikirjassa Ibidemissä 1997

Ihmisten tarve tutustua omiin juuriinsa on viime vuosina kasvanut hämmästyttävästi. Tästä on ollut seurauksena erilaisten sukututkimuskurssien täyttyminen viimeistä sijaa myöten. Arkistojen mikrofilmien lukulaitteet on varattu jopa viikoiksi etukäteen. Tutkimuksen avuksi on ilmaantunut parikin suomenkielistä tietokoneohjelmaa. Eri puolille Suomea on perustettu paikallisia sukututkimusseuroja, joiden puitteissa suvuistaan kiinnostuneet ovat voineet vaihtaa tietoja sekä saaneet luennoilla kuullakseen alan uusimpia tutkimustuloksia javihjeitä tietojen hankkimiseksi.

Advertisement

Punsaa ja könttälihaa – joulun ruokaperinne

Meillä Suomessa joulunvietto on moniin Euroopan maihin verrattuna melko nuorta perua, ja siten lähes kaikki joulunviettoon liittyvät perinteet ovat iältään vain noin 100 -150 vuotta vanhoja. Vielä 1700-luvulla joulua viettivät lähinnä säätyläiset eli hyvin pieni osa kansasta. Tavallinen väki juhli kekriä: Herrojen joulu, talonpojan kekri. Vasta 1800-luvulla joulunvietto alkoi yleistyä, ensin läntisessä Suomessa ja etelässä, viimeksi idässä ja pohjoisessa.

Vanhat väestönlaskennat digitoitava

Luin menneellä viikolla Georg Lutherin kirjoittaman Suomen tilastotoimen historia vuoteen 1970. Aihe kiinnosti minua sen vuoksi että Tilastokeskus oli ensimmäinen pitkäaikainen työpaikkani vuosina 1971 – 1979. Siellä omaksuin yhteiskunnan ja sen kuvauksen systematiikan. Parempaa koulutuspaikkaa ei voisi olla. Silloin en vielä tiennyt, että osastopäällikköni Georg Luther oli jo vakiinnuttanut paikkansa sukututkimusalan kärkinimenä. Oma harrastukseni heräsi vasta, kun Luther oli jo kuollut. Hänen muistokirjoituksensa Genoksen numerossa 1/2007 kertoo paljon.

Vielä digitoinnista

Kansallisarkiston digitoinnista vastaava johtaja István Kecskeméti vastasi tiedusteluuni Kymenlaakson seurakuntien kirkonkirjojen digitointiaikatauluun seuraavasti: ”Kansallisarkiston toimipaikoissa käynnistyvän vapaaehtoisdigitoinnin myötä on tarkoitus digitoida kaikki meille talletettujen seurakuntien kirkonkirja-aineistot. Kymenlaakson osalta työ tapahtuu Mikkelin toimipaikassamme. Digitointi edellyttää seurakunnan myöntämää kuvauslupaa. Aiemmat seurakunta-aineistojen digitoinnithan olemme tehneet mikrofilmeistä, ja mikrokuvaaminen päättyi 1860-80-lukujen aineistoihin. Nyt digitointi etenee uudempiin aineistoihin 100/50 v julkisuusrajojen mukaan, sikäli kun seurakunta on uudempia aineistoja meille tallettanut. Yksittäisten seurakuntien osalta emme vielä voi antaa aikatauluja, mutta tiedotamme vapaaehtoisdigitoinnin etenemisestä. SSHY:n kanssa on sovittu, että Kansallisarkisto vastaa seurakunta-aineistojen digitoinnista.”

Helpotusta Kymen sukututkijoille

Heinäkuussa lähetin – taas kerran – kyselyn Kotka-Kymin seurakunnalle siitä, voisivatko he antaa Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen, SSHY:n kuvattavaksi seurakuntansa yli satavuotiaat kirkonkirjat.

Astian makua

Kansallisarkiston vanha Digitaaliarkisto oli paikka, johon laitos oli kerännyt kaikki digitoimansa asiakirjat. Kari Kujansuu oli tehnyt siihen perustuen erityisesti sukututkijoita helpottavan käyttöliittymän Digihakemiston. Kun Digiarkiston ylläpito loppui, kaikki arkistoaineisto ”kaadettiin” Astia-nimiseen paikkaan ja käyttöliittymään, joka ulkonaisesti näyttää olevan suunnattu älypuhelimen käyttäjälle, ja sellaiselle joka etsii mitä tahansa arkistoaineistoa.

Kotkan arkisto ja kirjasto

Kotkan pääkirjaston ja musiikkiopiston talo kätkee uumeniinsa paljon aineistoja joita sukututkija tarvitsee. Alakerroksissa sijaitsee Kotkan kaupunginarkisto, kirjaston kirjavarasto ja kotiseutukokoelma. Kymenlaakson sukututkimusseuran omaa aineistoa on myös yhdessä arkiston huoneessa.

Kartta – kurkistus historiaan

Avainsanat

Kartat, Museovirasto, Paikkatietoikkuna, Salpalinja

Luen parhaillaan Terho Ahosen tuoretta kirjaa Salpalinja – Suomen suoja. Kirja on paksu ja mielenkiintoinen, mutta siinä ei ole kohteestaan yhtään karttaa. Olen itse karttafriikki, rakastan raunioita ja mietin menneitä, muun muassa. Vaan eipä hätää, Maanmittauslaitokselta löytyy apu.

Sukutietojen jäljittäminen sanomalehdistä

Sadan vuoden tietosuojan raja ei ole este sukututkijalle. Toki se rajoittaa ja vähentää tietojen määrää paljon. Sukututkijan tarvitsemia tapahtumatietoja löytyy kuitenkin varsin paljon sanomalehdistä ja erilaisista julkaistuista hakemistoista erityisesti 1900-luvulta, jonka alku vasta nyt alkaa hitaasti raottua digitoituina kirkonkirjoina ja henkikirjoina.

Sukututkijan korona-päiväkirja

Korona-aikana oma sukututkimus etenee pätkittäin. Muutaman vuoden aikana on vahvistunut yhteistyö sukututkija Arto Pietikäisen kanssa. Arton työmetodina näyttää pääsääntöisesti olevan sukutietojen kysely ihmisiltä, kun taas minä käytän lähteitä – ja yleensä niitä, joita saa netistä. Yhteistyön kohteena on Myllysten suku ja siinä edustamme eri sukuhaaroja, joita ei ole voitu yhdistää asiakirjalähteillä. Itse tallennan lähinnä vain Saarenkylän haaran tietoja, Artolla on periaatteessa kaikki. Täydellisiä tietoja ei ole kellään.