Äitilinjaa

Anja Hyvönen: Lyhennelmä keskeneräisestä selvityksestä keväältä 2017

Dna-keskusteluiden innoittamana aloin selvitellä, mistä löytyy kirjallisten lähteitteni perusteella suora esiäitini. Selvitykseni oli jäänyt kesken jo kolme vuotta sitten, joten nyt ajattelin hyödyntää nettiä. Löytyykö minulle uusia sukulaisia näiden tietojen perusteella? Myös miespuoliset ovat tervetulleita.

Talvisodan päättymisestä 80 vuotta

Evakkomatka Viipurista Kuopion ja Turun kautta Elimäen Korialle

kirjoittanut Anja Mikkelä o.s. Kaalikoski ja julkaistu Sukuseura Lyytikäisten Sukusanomissa 1/2020.

Syksyllä 1939 aloitin toisen luokan Viipurin Hiekan kansakoulussa. Alakoululle oli majoitettu sotilaita, ja meidät siirrettiin yläkoululle, joka sijaitsi mäellä Monrepos’n metsää vastapäätä. 30. marraskuuta klo 9 pommikoneet tulivat Viipurin ylle. Opettajat veivät meidät metsän suojaan. Koneet lensivät matalalla ja ampuivat, oksia putosi päällemme. Onneksi ketään ei sattunut.

Sukuhutkijan päiväkirja 2019

Vuosikerta 2019 oli oikeastaan aika hyvä. Muinaisgenomeja paljastettiin ennätystahtiin, dokumentteja digitoitiin runsaasti, Karjala-tietokanta julkistettiin lähes valmiiksi ja Suomen Sukututkimusseura julkisti netissä toimivat Isotammi- ja Omat juuret -sukupuupalvelunsa. Kaikki digijutut eivät kuitenkaan ole ns. putkessa, vaan paljon, todella paljon on reikiä. Projekteja aloitetaan innolla, mutta loppuun asti ne eivät aina yllä – mikä se tavoite sitten lieneekin.

Haminan soppatehdas

Sukututkimus on koukuttavaa ja voi johtaa syville harhapoluille. Yksi tällaisista harhapoluistani on isoäitini Lydian tapaus. On jokseenkin säännönmukaista, että tavallisista ihmisistä ei löydy paljonkaan tietoja vanhoista sanomalehdistä. Lydian kohdallakin tämä täsmäsi, mutta osuma kuitenkin tuli ja asiayhteys paljastui monella tapaa ajankohtaiseksi ja mielenkiintoiseksi aivan muista syistä kuin hakuun lähdettäessä.

Lydia oli vanhemman siskonsa Olgan kanssa ryhtynyt rikkuriksi Haminan soppatehtaalla vallinneen lakon aikana vuonna 1907. Soppatehtaan tarina oli lyhykäisyydessään seuraava.

Tutkijan ruutu ei syksyllä sammu

Avainsanat

DNA

Syksyn tullessa sukututkimusseura siirtyy yhä enemmän myös geneettiseen sukututkimukseen. Aivan aluksi olisi hyvä tietää, kuinka moni jäsenistä on tehnyt jonkin dna-testin tai kuinka moni ei ole, mutta olisi kiinnostunut siitä.

Itse olen ollut koukussa tähän asiaan nyt kolme vuotta. Testeistä olen tehnyt kaikki FamilyTreeDNA:n testit, joista täydellisimmän isälinjatestin tulokset saapuivat syyskuun alussa. Selostin viime joulukuun blogissa sen hetkisen tilanteen ja asiaa hieman eri lailla, joten kannattanee silmäillä myös se.

Vähän uutta, vielä vähemmän vanhaa

Eilen: Seuran uudistettu Ibidem 2018 -vuosikirja on noteerattu Suomen sukututkimusseuran Facebook-sivuilla. Suurin muutos edellisiin vuosiin on meidän mielestämme parempi ulkoasu, sisällöstä esiin nostettiin Seppo Sipun artikkeli Pistoolisepän suvusta. Hyvä!

Tänään: Kotkan kirjasto on hävittänyt Karhula-lehden sidotut vuosikerrat. Teon takana on kirjaston varaston remontti. Kun kysyin miksi lehden sidokset poistettiin, sain vastaukseksi että niissä oli irtolehtiä ja vuosikerroista puuttui 1960-1961.

Sukutiedot talteen

Sukututkija tarvitsee paikan, johon tallentaa tietonsa. Nykyjään siis ainakin tietokoneen – oman tai pilvessä olevan. Sukuhistoriikin voi vielä tallentaa pelkällä tekstinkäsittelyllä, mutta omien esipolvien tiedot vaativat jo oikean sovelluksen.

DNA ja sukututkimus

Kari Myllys

Arimo Lankila Hämeenlinnasta lähetti blogiimme seuraavan kommentin.

”Olen tutkinut omia Kymenlaaksossa olevia sukujuuriani, niin pitkälle kuin se kirkonkirjojen perusteella on ollut mahdollista. Sukujen kaukaisemmat yhteydet kuitenkin kiinnostavat, joten olen teettänyt itsestäni DNA-testejä. Pettymyksekseni sukulaisia muutaman sadan vuoden takaa ei liioin löydy, koska kymenlaaksolaisten sukujen jäsenet eivät ole monilukuisesti testeihin osallistuneet.
Esitänkin nyt toivomuksen, että Kymenlaakson sukututkimusseura kannustaisi sukuseurojen jäseniä tilaamaan DNA-testejä esim. osoitteesta: https://www.familytreedna.com/groups/finland/about. Kenties muutaman vuoden kuluttua tietoa olisi kertynyt jo niin paljon, että tunnistaisimme yhteiset esi-isämme vaikkapa 1300-luvulta lähtien.”

Taavetin tiellä – kevätretki Lappeenrantaan

Kari Myllys ja Marja Meura

Kymenlaakson Sukututkimusseuran perinteinen kevätretki alkoi huonoissa merkeissä, kun retken vetäjä Marja Meura sairastui, eikä päässyt mukaan matkalle. Marjan aikataulu, kohdekuvaukset ja järjestelyt olivat kuitenkin niin hienot, että matkasta muodostui ikimuistettava 18 osallistujalle.

Katse kaakkoon

Kymenlaaksolaiseen sukututkimukseen kohdistuu nyt valtakunnallista painoarvoa, kun Suomi-tietokantaprojekti on panostanut alueen sukututkijoiden tietojen yhtenäistämiseen. Tammikuussa projektin vetäjä Pekka Valta kävi seuramme tilaisuudessa kertomassa projektin tavoitteista ja välineistä, joilla päästään maaliin.