Vielä digitoinnista

Kansallisarkiston digitoinnista vastaava johtaja István Kecskeméti vastasi tiedusteluuni Kymenlaakson seurakuntien kirkonkirjojen digitointiaikatauluun seuraavasti: ”Kansallisarkiston toimipaikoissa käynnistyvän vapaaehtoisdigitoinnin myötä on tarkoitus digitoida kaikki meille talletettujen seurakuntien kirkonkirja-aineistot. Kymenlaakson osalta työ tapahtuu Mikkelin toimipaikassamme. Digitointi edellyttää seurakunnan myöntämää kuvauslupaa. Aiemmat seurakunta-aineistojen digitoinnithan olemme tehneet mikrofilmeistä, ja mikrokuvaaminen päättyi 1860-80-lukujen aineistoihin. Nyt digitointi etenee uudempiin aineistoihin 100/50 v julkisuusrajojen mukaan, sikäli kun seurakunta on uudempia aineistoja meille tallettanut. Yksittäisten seurakuntien osalta emme vielä voi antaa aikatauluja, mutta tiedotamme vapaaehtoisdigitoinnin etenemisestä. SSHY:n kanssa on sovittu, että Kansallisarkisto vastaa seurakunta-aineistojen digitoinnista.”

Helpotusta Kymen sukututkijoille

Heinäkuussa lähetin – taas kerran – kyselyn Kotka-Kymin seurakunnalle siitä, voisivatko he antaa Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen, SSHY:n kuvattavaksi seurakuntansa yli satavuotiaat kirkonkirjat.

Astian makua

Kansallisarkiston vanha Digitaaliarkisto oli paikka, johon laitos oli kerännyt kaikki digitoimansa asiakirjat. Kari Kujansuu oli tehnyt siihen perustuen erityisesti sukututkijoita helpottavan käyttöliittymän Digihakemiston. Kun Digiarkiston ylläpito loppui, kaikki arkistoaineisto ”kaadettiin” Astia-nimiseen paikkaan ja käyttöliittymään, joka ulkonaisesti näyttää olevan suunnattu älypuhelimen käyttäjälle, ja sellaiselle joka etsii mitä tahansa arkistoaineistoa.

Kotkan arkisto ja kirjasto

Kotkan pääkirjaston ja musiikkiopiston talo kätkee uumeniinsa paljon aineistoja joita sukututkija tarvitsee. Alakerroksissa sijaitsee Kotkan kaupunginarkisto, kirjaston kirjavarasto ja kotiseutukokoelma. Kymenlaakson sukututkimusseuran omaa aineistoa on myös yhdessä arkiston huoneessa.

Kartta – kurkistus historiaan

Avainsanat

Kartat, Museovirasto, Paikkatietoikkuna, Salpalinja

Luen parhaillaan Terho Ahosen tuoretta kirjaa Salpalinja – Suomen suoja. Kirja on paksu ja mielenkiintoinen, mutta siinä ei ole kohteestaan yhtään karttaa. Olen itse karttafriikki, rakastan raunioita ja mietin menneitä, muun muassa. Vaan eipä hätää, Maanmittauslaitokselta löytyy apu.

Sukutietojen jäljittäminen sanomalehdistä

Sadan vuoden tietosuojan raja ei ole este sukututkijalle. Toki se rajoittaa ja vähentää tietojen määrää paljon. Sukututkijan tarvitsemia tapahtumatietoja löytyy kuitenkin varsin paljon sanomalehdistä ja erilaisista julkaistuista hakemistoista erityisesti 1900-luvulta, jonka alku vasta nyt alkaa hitaasti raottua digitoituina kirkonkirjoina ja henkikirjoina.

Sukututkijan korona-päiväkirja

Korona-aikana oma sukututkimus etenee pätkittäin. Muutaman vuoden aikana on vahvistunut yhteistyö sukututkija Arto Pietikäisen kanssa. Arton työmetodina näyttää pääsääntöisesti olevan sukutietojen kysely ihmisiltä, kun taas minä käytän lähteitä – ja yleensä niitä, joita saa netistä. Yhteistyön kohteena on Myllysten suku ja siinä edustamme eri sukuhaaroja, joita ei ole voitu yhdistää asiakirjalähteillä. Itse tallennan lähinnä vain Saarenkylän haaran tietoja, Artolla on periaatteessa kaikki. Täydellisiä tietoja ei ole kellään.

Kymen digitiedot täydentyvät

Tähän asti on yleisesti uskottu, että Kymen tuomiokunnan eli ns. Vanhan Suomen oikeusasiakirjoja ei ole digitoitu. Tämä ei kuitenkaan ole koko totuus. Kansallisarkiston Digiarkistosta ja helppokäyttöisestä Digihakemistosta näitä tietoja ei löydy, ei myöskään Suomen Sukuhistoriallisen seuran palvelusta. Tiedot löytyvät sen sijaan digitoituna mormonikirkon sukututkimuspalvelusta Familysearch.org.

Paikanhaku

Suomen Sukututkimusseuran Isotammi-projekti hakee Kymenlaaksosta sukututkijaa tukihenkilöksi hankkeeseensa, jossa kerätään seurakuntien paikannimiä tietokantaan. Seurakuntia on saatu kokoon jo kolmattakymmentä, mukana mm. Vehkalahti. Idea on, että sukututkijat voivat jatkossa ladata paikkatietoja omaan Grampsiinsa ja sulauttaa omat paikkahavaintonsa niihin. Tai tehdä suoria kyselyitä suoran Isotammeen. Kannoissa on valmiina paikkahierarkiat ja url-viitteet jokaiseen rippikirja-sivuun, jossa paikka löytyy. Kannat kootaan Gramps-kantoina.

Tapahtumat sukututkimuksessa

Huomaan ajautuneeni sukututkimuksessani siihen, että haluaisin kerätyillä tiedoilla olevan jokin muukin tulos, kuin karu symmetrinen sukupuu. Sukupuussa tutkimuksen pitäisi vielä pysyä, mutta polku voi olla rispaantunutkin ja puun oksat epätasapainossa. Voin harhautua pitkillekin retkille, jos löydän jotain mielenkiintoista. Ei mitään Keskisarjaa, mutta joltain kannalta mieltä koukuttavaa. Siihen tarvitaan kuitenkin tapahtumia elämänkaaren varrelta.