Lasse-J. Solanterä
Katsaus seuran historiaan
Julkaistu seuran ensimmäisessä vuosikirjassa Ibidemissä 1997

Ihmisten tarve tutustua omiin juuriinsa on viime vuosina kasvanut hämmästyttävästi. Tästä on ollut seurauksena erilaisten sukututkimuskurssien täyttyminen viimeistä sijaa myöten. Arkistojen mikrofilmien lukulaitteet on varattu jopa viikoiksi etukäteen. Tutkimuksen avuksi on ilmaantunut parikin suomenkielistä tietokoneohjelmaa. Eri puolille Suomea on perustettu paikallisia sukututkimusseuroja, joiden puitteissa suvuistaan kiinnostuneet ovat voineet vaihtaa tietoja sekä saaneet luennoilla kuullakseen alan uusimpia tutkimustuloksia javihjeitä tietojen hankkimiseksi.

Kotkan Opistossa Annikki Yrjölän vetämillä sukututkimuskursseilla tuli esille ajatus laajentaa tutkimusmahdollisuuksia oman kerhon tai seuran puitteissa. Tätä ajatusta lähdettiin sitten kehittelemään eteenpäin, ja keväällä 1993 joukko sukututkimuksesta kiinnostuneita kymenlaaksolaisia kokoontuikin pohtimaan alueellisen seuran perustamista. Neuvottelujen tuloksena päätettiin perustaa yhdistys, jonka nimeksi tuli Kymenlaakson Sukututkimusseura. Sen kotipaikaksi merkittiin Kotka ja se rekisteröitiin 28.12.1995. Seuraan kuuluu nykyisin 143 jäsentä pääasiassa Kymenlaakson eteläosasta. Pohjois-Kymenlaakson vähäinen jäsenmäärä selittyy lähinnä maakuntamme pituuden takia. Pohjoisimmista osista tulee Kotkaan matkaa 60-70 km.

Seuraa johtaa puheenjohtaja ja hallitukseen kuuluu kahdeksan jäsentä. Ensimmäisenä puheenjohtajana oli Lasse-J. Solanterä 1993-95, seuraavana Eila Lindström v. 1996 ja vuoden 1997 alusta Viljo Terkki.

(Kuvassa puheenjohtajat Eila Lindströmin syntymäpäivillä. Vasemmalta Solanterä, Lindström ja Terkki)

Seuran tarkoituksena on edistää sukutieteellistä ja kotiseutuhistoriallista tutkimusta varsinkin Kymenlaaksossa. Toiminta on keskittynyt toisaalta luentotilaisuuksiin ja toisaalta tutkimusneuvontaan kerran kuussa järjestettävissã kokouksissa, jotka olemme voineet pitää Helsingin Yliopiston Kotkan toimipisteen avarissa tiloissa.

Tämä on ollut mahdollista yhteistoiminnassa Etelä-Kymenlaakson Historiallisen Yhdistyksen kanssa. Muista yhteistyötahoista mainittakoon Kotkan Opisto, Kotkan kaupunginkirjasto, Kymenlaakson kesäyliopisto ja maakuntamuseo.

Pari kertaa olemme järjestäneet oman sukututkimusnäyttelyn, johon jäsenet ovat tuoneet omia tutkimuksiaan näytteille. Toimintaan on kuulunut myös retkeilyjä Kansallisarkistoon ja maakunnallisiin arkistoihin sekä maakuntakirjastoihin. Seuran jäseniä on osallistunut vuotuisiin sukututkimuspäiviin eri puolilla Suomea. Tähän saakka suurimpana projektina on seuramme harteille langennut 21.-22. maaliskuuta 1998 Kotkassa järjestettävät valtakunnalliset sukukututkimuspäivät, joihin odotetaan useita satoja osallistujia.

Nykyaikaisen sukututkijan ei tarvitse lähteä kierrokselle eri seurakuntiin niiden kirkonkirjoja tutkimaan, vaan työn voi tehdä kirkonkirjojen mikrofilmejä ja -kortteja selailemalla. Näiden lukemiseen tarvittavan kopioivan lukulaitteen saimme lahjoituksena entiseltä Eteenpäin-lehdeltä. Laite on sijoitettuna Kotkan kirjaston tutkijankammio 3:een, missä se on jäsenten käytössä ilmaiseksi. Vain otetuista paperikopioista peritään omakustannushintana 1 mk/arkki.

Samassa tutkijankammiossa on myös kaksi mikrokorttien lukulaitetta sekä seuran arkisto. Seura on hankkinut käyttöönsä myös runsaasti mikrofilmejä ja -kortteja, mm. mormonien IGI-kortit. Nekin sijaitsevat samassa paikassa. Kirjastossa on jäsenten käytettävissä nykyisin tietokone lasertulostimineen. Koneessa on Sukutietotekniikka ry:n Sukutieto 8.0-ohjelma.

Seuran toiminta on lähtenyt hyvin käyntiin. Sitä osoittaa mm. jatkuvasti lisääntynyt jäsenmäärämme ja runsas osanotto kokouksiin. Olemme onnistuneet saamaan aktiivisia sukunsa tutkimisesta innostuneita henkilöitä jäseniksemme ja toivomme tietysti kehityksen jatkuvan edelleen samansuuntaisena. Tiedämme kuitenkin, että alueellamme on vielä
monia itsekseen puurtavia tutkijoita. Koska jokaiselle tulee väistämättä vastaan joko käsialoihin, julkaisemiseen, arkistoihin tms. liittyviä ongelmia, olisi toivottavaa saada tällaiset ”pöytälaatikkotutkijatkin” liittymään seuraamme, jossa on hyvät mahdollisuudet saada apua sukunsa tutkimisen probleemoihin.

Advertisement