Sadan vuoden tietosuojan raja ei ole este sukututkijalle. Toki se rajoittaa ja vähentää tietojen määrää paljon. Sukututkijan tarvitsemia tapahtumatietoja löytyy kuitenkin varsin paljon sanomalehdistä ja erilaisista julkaistuista hakemistoista erityisesti 1900-luvulta, jonka alku vasta nyt alkaa hitaasti raottua digitoituina kirkonkirjoina ja henkikirjoina.

Tärkein lähde on Kansalliskirjaston digitoimat sanoma- ja aikakausjulkaisut, joihin lasketaan myös erilaiset painetut hakemistot – ei toistaiseksi kuitenkaan puhelinluettelot, joita paikalliset kirjastotkaan eivät yleensä ole tallentaneet. Toisin kuin edellämainitut kirjat, aikakautiset julkaisut on muunnettu tekstitietokannoiksi, joita voidaan nykysanoin ”googlata”. Sitä ei kuitenkaan tehdä Googlesta, vaan omasta nettiosoittesta https://digi.kansalliskirjasto.fi/etusivu.

Tavallisin tapa hakea sukututkimustietoa on käyttää hakusanoina henkilön nimeä. Pahaksi onneksi hakuohjelma kerää käyttäjän antaman etu- ja sukunimen kaikista lähteistä, jossa ne esiintyvät missä vain samalla sivulla. Tämä asia kierretään samalla tavalla kuin Googlessakin, eli nimi ympäröidään hipsukoilla, ”Maija Virtanen”, ja siitä tehdään sanapötkö eli fraasi.

Kun halutaan varmistua että varmasti löydetään Maija Ilona Virtanen siitä huolimatta että hän esiintyy sukunimi ensin tai nimen osat ovat etäämmällä toisistaan tai muussa järjestyksessä, käytetään nimen sanojen ympärillä hipsukoita kuten edellä ja perään merkitään matomerkillä ja numerolla kuinka monen peräkkäisen sanan joukossa Maijan nimen pitää esiintyä. ”Maija Virtanen”~4 eli nimen sanat voivat olla missä tahansa järjestyksessä neljän sanan sisällä.

Matomerkki eli tiilde on ASCII-merkistössä (muistaako vielä joku?) numero 126. Se syntyy Windowsin näppäimistöllä kun painaa yhtä aikaa Alt ja numeronäppäimistöltä 1,2,6. Numeronäppäimistö on se erillinen, näppäimistön oikealla puolella oleva. Ylärivin numerot eivät toimi. Typistetyllä näppäimistöllä toimivan täytyy hakea matomerkki merkkikartastolta tai vastaavalta. Sen voi ottaa myös leikepöydälle talteen vaikka tästä tekstistä.

Käytännön vinkkejä

Nimellä haettaessa kannattaa muistaa, että henkilöiden etunimet korvattiin usein alkukirjaimella ja kaikki etunimet esiintyvät hyvin harvoin, yleensä vain seurakuntien vihittyjä-palstalla, maksetuissa kuolinilmoituksissa ja vakavampien rikosten uutisissa. Nimien löytymistä haittasi aiemmin huono tekstin tunnistus, mutta tunnistusta parannetaan jatkuvasti vanhemmista aineistoista.

Nimen lisäksi voi hakea myös osoitteella ja henkilön elämän ja toiminnan kannalta tunnettuja paikkoja ja asioita. Näistä voi paljastua hyvinkin mielenkiintoisia asioita, joilla voi valaista niitä harvoja tapahtumia, jotka jo tiedetään. Epäsuorasti voidaan siis tehdä päätelmiä ilman että henkilön nimi mainitaan. Sanomalehtien rivi-ilmoitukset voivat olla aarreaitta, jos tiedetään henkilön puhelinnumero tai osoite.

Ennen puhelinluetteloita henkilöiden nimi- ja osoitetietoja julkaistiin isoimmissa kaupungeissa 1800-luvun loppupuolelta talvisotaan saakka. Ne perustuivat tavallisesti poliisilaitoksen henkilökortistoon ja rahoitettiin liikeyritysten mainoksilla. Niistä alkoi löytyä myös puhelinnumeroita 1920-luvulta lähtien. Luettelo ruotsinkielisistä osoitehakemistoista ja niiden ajallisesta kattavuudesta löytyy tästä, suomenkieliset ”osoiteluettelot” tästä ja ”osoteluettelottästä.

Osoitehakemistoissa henkilöt on lueteltu suku- ja etunimen mukaan aakkostettuna, jolloin sukunimi esiintyy vain kerran sivulla. Edellä selostettu nimihaku ei tällöin yleensä toimi. Hyväksi havaittu hakutapa on ruksata haun valintasivulta aikakauslehdet ja sitten julkaisujen valikosta halutut osoitehakemistot. Tämän jälkeen hakemistoja voi selata sivujärjestyksessä tai kirjoittamalla sukunimen pääsee haluttuun kohtaan, josta etunimiä selaamalla haluttuun henkilöön.

Blogin edellisen jutun Heikki Heikinpojan identifiointi onnistui hyvien lähtötietojen ja ajallisesti aukottomien tapahtumien avulla. Leikkeiden tallennuksessa käytän Windowsin kuvankaappaustyökalua. Kuvan nimeksi henkilö ja lähde.

Oikean henkilön tunnistaminen näistä aineistoista ei ole aina helppoa. Useamman muun tiedon pitää tukea johtopäätöstä erityisesti silloin, jos henkilö löytyy entisestä ympäristöstään irrallaan. Paikallisuus on päättelyssä kuitenkin niin tärkeää, että usein jo aluksi voi rajata julkaisupaikkakunnat, joiden sanomalehtiä hakee.