Korona-aikana oma sukututkimus etenee pätkittäin. Muutaman vuoden aikana on vahvistunut yhteistyö sukututkija Arto Pietikäisen kanssa. Arton työmetodina näyttää pääsääntöisesti olevan sukutietojen kysely ihmisiltä, kun taas minä käytän lähteitä – ja yleensä niitä, joita saa netistä. Yhteistyön kohteena on Myllysten suku ja siinä edustamme eri sukuhaaroja, joita ei ole voitu yhdistää asiakirjalähteillä. Itse tallennan lähinnä vain Saarenkylän haaran tietoja, Artolla on periaatteessa kaikki. Täydellisiä tietoja ei ole kellään.

Syöttelemme toisillemme sähköpostilla ”sattumia”, juttuja, joista oletamme olevan toiselle hyötyä tai uutuusarvoa. Myllys H_muistomerkkiVäliin ne koskevat toisen sukuhaaraa. Viimeisimpiä oli selvitykseni siitä, kuka oli Raudun taistelussa 1918 kaatunut punapäällikkö H. Myllys. Hänet on mainittu Raudun aseman seinässä olevassa  venäläisessä muistotaulussa.

Paikka sukupuussa selvisi perinteisin keinoin ja osoittautui, että  Heikki Heikinpoika oli kotoisin Parikkalan Kaljusesta. Pietariin hän lähti Helsingistä alkuvuodesta 1917. Sitä ennen hän ehti melkein naimisiin Viipurissa, muutti yksin Helsinkiin ja sortui työttömänä rikoksiin. Palttoovarkaus sairaalasta meni vielä hupiosastoon, mutta Edelmanin kelloliikkeen murtovarkaudesta Sortavalassa Heikki sai vankilatuomion. Sotasurmat-tietokanta ei häntä tunne, mutta nimenä hänet on mainittu Rautua koskevissa historiikeissa ja valtiorikosoikeuden kuulusteluissa. Kuulustelijat eivät kuitenkaan päässeet perille hänen oikeasta identiteetistään. Eikä hän itse elänyt kuulusteltavaksi.

Muisto Viipurista

Arton ollessa tänä kesänä lomalla, sain serkultani vanhan valokuvan Helmer ja Olga Myllyksestä. Arton kattavasta aineistosta ei löytynyt kumpaakaan. Lopuksi osoittautui että Helmer on Saarenkylän haaraa, asuu Tampereen seudulla ja Passiviraston tiedoista selvisi että esi-isä oli muuttanut Pietariin 1849, toiminut taidemaalarina ja nainut venäläisen Irinan. Artolla oli ollut Helmerin isoisästä jo varastossakin juttu. Sen mukaan isoisä Jussi oli kaverinsa kanssa 1898 hätyyttänyt Parikkalan nimismies Kopperia passin saadakseen niin ankarasti, että kaverukset saivat siitä vuoden verran linnaa. Myös Jussi katosi vuoden 1918 melskeissä.

No miten kuva päätyi minulle. Linkkinä serkkuuni oli toiminut viipurilaisen kauppiaan tytär, joka oli löytänyt Olgan valokuvan isovanhempiensa albumista. Hän tiesi että Olga oli ollut kauppiasperheen perhetuttu ja hän tiesi myös että serkkuni oli  hänen miehensä moottoripyöräilijäkaveri. Tässä jutussa jouduin lopulta soittamaan Helmerillekin ja keskustelin myös valokuvan lähettäjän kanssa, kun kummatkin olivat varmistuneet että en ole puhelinmyyjä tai tilausansa.

Sanomalehdistä löytyy

Sanomalehtiarkistosta löytyy aina vaan uutta kun sitä pöyhii. Olin pitkään satavarma siitä, että olin saanut isoisästäni kaiken tiedon nimen eri variaatioilla hakiessani. Kissanpieksut! Liikkeenharjoittajan elämän nyanssit paljastuivat puhelinnumerolla rivi-ilmoituksista. Sain ensikäden tietoa, milloin yrittäjäperheen talous kyykkäsi: vähänkäytetyn pianon kanikuitti myytiin edullisesti, vaimo haki pesijän tai siivoojan työtä – no ei siinä ilmoituksessa mainittu vaimoa.

Pekka Myllys seuramatkoja HS 25.5.1932 s. 11 HS 25.5.1932 s. 11

Huutokauppaa ilmoiteltiin nimellä, mutta ”Autoa muuttoon ja seuramatkoja maalle” puhelinnumerolla. Tämä johtui ilmeisesti siitä, että vuoden 1930 laman aikana tapahtunut huonekaluliikkeen konkurssi aiheutti puolisoiden pesäeron ja kuorma-auto oli vaimon nimissä. Seuramatkojen välineestä tai toteutumisesta ei ole tietoja. Löysin tosin yhden uutisen jossa Myllyksen ohjaama linja-auto oli ajanut vanhan naisen yli Vierumäellä, mutta Arton mukaan ajaja ei ollut meikäläisiä. Muutoista todistaa yksi ilmoitus, jossa etsittiin matkalla pudonnutta mattoa.

Isoäitini omistama kuorma-auto suistui suoralta tieltä Hyrylässä keväällä 1937 ja sitä seurasi ostetaan- ilmoituksia Chevroletin etupyörästä ja ajokopista. Uutta kuljettajaakin haettiin provisiopalkalle. Lopulta kuormuri myytiin juuri ennen talvisotaa. Uutista lukuunottamatta kaikki ilmoitukset löytyivät vain puhelinnumerolla. Kukaan jälkipolvista ei tiennyt kuorma-auton mystistä ”mäsäksi” menoa, kuten sanomalehti Keski-Uusimaa tapahtumaa kuvasi. Oudointa tapahtumassa oli, että kuljettaja poistui paikalta linja-autolla eikä jäänyt auttamaan loukkaantunutta apumiesta. Nimiä ei mainittu.

Vainon uhrit Oskari ja Väinö

Hutejakin osuu tutkijan tielle, mutta ah miten mielenkiintoisia. Eila Lahti-Argutinan Stalinin vainouhreja käsittelevästä matrikkelista osui silmiini kolme Myllystä. Yksi näistä oli omassa tietokannassani ja olin tavallaan tavannut hänet käydessäni Poventsan Sandarmohissa v. 2013. Kaksi muuta olivat syntyneet Oulun läänin Kuolajärvellä 1911 ja 1913 ja loikanneet Neuvosto-Venäjälle 1930-luvulla. Oskari ja Väinö Aleksanterinpoika.

Kuolajärvi 1930Pohjolan Sanomat 1930

Kun miehiä eikä isää ei näkynyt Arton tiedoissa, ajattelin että nyt olisi mahdollisuus löytää parikkalalaisten muualle Suomeen siirtyneiden jälkeläisiä. Pohjoisin tuntemani Myllys oli silloin Rovaniemellä, mutta hän ei voinut olla poikien isä.

Yhtään sopivaa Myllystä ei lähteistä löytynyt, lähin oli suojeluskuntalainen Johan Myllys, jota puukotettiin Pelkosenniemen metsäkämpällä munuaisiin. Eräs puuseppä Johan Myllys oli myös kunnallisvaikuttajana Kemijärvellä. Johanista on kirjoitettu Sallan (s. 396) ja Kemijärven seurakunnan (s. 522) historioissa. Kuolajärven nimi oli muuttunut ennen sotia Sallaksi ja kirkonkirjoja ei sopivilta ajoilta löytynyt.

Kartoittaessani Myllys-nimen vanhoja vaiheita olin jo aiemmin törmännyt sukunimeen Miulus. Kuolajärvellä olikin Ales/Aleks/Aleksanteri Miulus /Törmänen sanomalehtiarkiston mukaan. Törmänen on kuulemma saamen Miulus -sanan käännös ja se esiintyy ensin 1900-luvun alussa. Törmänen vakiintuu myöhemmin. Miulus on Sallan vanhaa metsäsaamelaista sukua. Ales oli talokas, jonka taksoitus 1920-luvulla oli 2000 markkaa, ei siis tyhjätasku.

”Miulus – niminen suku tuli aikoinansa, ehkäpä 1400 – 1500 lukujen vaihteessa, Venäjältä, Juonnin ja Akkalan kylistä, Kuolajärvelle, Sotkajärven rantamaille. – Lähihistoriasta Korjan kylänä tunnetun alueen tietämille. Näinä päivinä suku esiintyy nimien Sotkajärvi (Norja – Venäjä – Ruotsi), Hautala, Korpela jne. alla. Suomessa asuvat Sotkajärvet, kuten myöskään Miulus-sukunimen omaavat henkilöt, eivät kuulu tähän nyt kyseessä olevaan Miuluksen sukuun, vaan erääseen toiseen alkuperäiseen Sallassa esiintyvään metsälappalaiseen sukuun. Puhun nyt patriarkaalisesta sukulinjasta!”  Lähde: https://keskustelu.suomi24.fi/t/6012557/metsasaamelaiset

Aleksanteri Miulus /Törmänen sukuselvitys löytyi lopulta netistä sivustolta https://suvusto.fi/saariniemi-ylitalo/

leksanterin kolmannesta avioliitosta olevat pojat Oskari ja Väinö olivat kertoneet Venäjällä sukunimekseen Miulus. Kun venäläinen kirjuri kirjoitti sen ymmärtämässään asussa ja Lahti-Argutina translitteroi sen takaisin suomeksi, syntyi translitterointivirhe välillä suomi-venäjä-suomi, mot.

Pelkosenniemen ja Kemijärven Johan Myllys on seuraavana vuorossa. Ehkä kerron siitä. Joskus.