Melleniukset ja Melleenit olivat virkamiessuku, joka palveli mm. tulli- ja postilaitoksessa sekä piirisyyttäjinä. Melleenien sukunimi oli alunperin Mellenius. Nimi vaihtui kun veljekset Sven ja Daniel muuttivat Porista Vehkalahdelle 1745-50. Vanhin tunnettu esi-isä oli Ruotsin Uplannista kotoisin oleva komministeri (pastori) Andreas Svenonius Mellenius. Andreaksen poika Sven muutti Ruotsista Suomeen Uuteenkaupunkiin. Ilse Johnsson ja Yrjö Blomstedt ovat kirjoittaneet Melleniuksista artikkelin Genokseen v. 1970. 1 Tarkoituksenani on selvittää, miten Melleeneille sittemmin kävi.

Syy veljesten Svenin ja Danielin muuttoon Vehkalahdelle oli mitä ilmeisimmin odotettavissa oleva hyväpalkkainen virkamiesura. Säätyläispojan tyypillinen virkaura alkoi tuolloin parivuotisen koulun jälkeen reilusti alle 20-vuotiaana kopistina tai kirjurina jollakin hallinnon alalla. Hattujen sodan jälkeen ns. Vanhasta Suomesta oli siirtynyt virkamiehistöä ja papistoa länteen – osa jopa Ruotsiin. Alueella oli virkamiestyhjiö ja siviilihallinto piti saada kuntoon. Suomen ylimmän päättäjän, kenraalikuvernööri Balthasar Campenhausenin oikeana kätenä asiassa toimi kihlakunnantuomari Arvid Renner, joka puolusti Vanhaa Suomea venäläistä mielivaltaa vastaan.

Vuonna 1737 Renner nimitettiin Ala-Satakunnan kruununvoudiksi ja Pikkuvihan aikana vastoin tahtoaan aluksi Turun lääninkamreeriksi ja sitten koko Suomen ylikamreeriksi. Rauhanteon jälkeen hän siirtyi 1743 Venäjän haltuun jääneen Kyminkartanon eli Kymin ja Lappeen tuomiokunnan tuomariksi. Myös tuomiokuntatyönsä puitteissa Renner puolusti maakunnalle rauhansopimuksessa taattuja oikeuksia. Renner nimitettiin virkaan 1744 ja ensimmäisiä tehtäviä oli hankkia tehtävässä tarvittavia puuttuvia lakeja ja asetuksia. Aluksi Rennerin piti maksaa myös postimaksut omasta pussista ja provissikansliakaan ei pannut täytäntöön hänen langettamaansa tuomiota

Reitkalli 1740. Vehkalahden kotiseutumuseo

Suvun suosintaa

Arvid Rennerin sisar Katariina oli vuonna 1740 mennyt naimisiin veljesten isän Johan Melleniuksen kanssa ja niinpä Arvid Renner ja Melleenin veljekset työskentelivät Vehkalahdella yhdessä. Sven oli ”virkauransa” alussa vasta 13-vuotias v. 1745 ja viisi vuotta nuorempi veli Daniel aloitti Haminassa rippikirjan mukaan v. 1753. Voisi sanoa että Renner koulutti sisarensa lapsipuolia virkamiehiksi uuteen hallintomalliinsa. Sekä Sven että Daniel olivat käyneet muutaman vuoden koulua Porissa. Sven aloitti maaviskaalina v. 1756, Daniel toimi aluksi kihlakunnanoikeuden kirjurina ja siirtyi ajan hengen tapaan veljensä sijaan maaviskaaliksi Svenin kuoltua ennenaikaisesti 38-vuotiaana v. 1771.

Rennerin ja Melleenien ensimmäinen residenssi Haminan Hietakylässä joutui muiden ”Laivurilopotin” talojen mukana revittäväksi syksyllä 1748 koska se oli liian lähellä linnoitusta ja uudeksi oikeudenistuntojen pitopaikaksi muodostui Summan kartano, jonka Renner osti sitä myös havitelleen venäläisen eversti Hrustshevin nenän edestä. Myös Melleenit asuivat aluksi kartanossa 1756-1758. Svenin ja Danielin lisäksi myös heidän sisarpuolensa Anna Katarina Melleen muutti Haminaan ja nai kauppias Gabriel Königin v. 1769. Anna Katarinan nuorempi veli Arvid Melleen asui myös Summan kartanossa 1762-1763.

Sven osti aluksi Tuomas Koivun pojanpojalta Johanilta Summan Pasin tilan, jolloin entisestä Pasin isännästä ja lautamiehestä tuli Summan No 3:n ”loismies” eli vuokralainen. Viskaali Sven Melleen antoi tilan lampuodin hoitoon ja asui itse Danielin kanssa Summan kartanossa, kunnes 1757 osti Reitkallista Paljakan tilan, jonne itse muutti asumaan 1759. Vuonna 1756 hän oli avioitunut Summan Seppälän tyttären kanssa. Reitkallin maakirjatilan no 12 lisäksi Sven hankki myös numeron 13 omistukseensa, jossa se pysyi hänen elinaikansa.

Paljakassa piirisyyttäjän eli maaviskaalin virkaa hoitivat veljekset Sven ja Daniel ja sitten Svenin pojat Johan ja Anders peräkkäin lähes puoli vuosisataa. Renner kuoli 58-vuotiaana jo vuonna 1762, Sven 1771 ja Daniel naimattomana ja 59-vuotiaana 1796. Svenin nuorin poika Anders kuoli vain 29-vuotiaana 1799 keuhkotautiin, kuten niin moni Paljakassa. Keskimmäinen poika Fabian toimi Haminassa tittelillä kauppias ilmeisesti Heino Eric Bruunin palveluksessa. Myös hän kuoli nuorena ja naimattomana 42-vuotiaanan keuhkotautiin v. 1808.

Johan yrittää pitää tasoa yllä

Svenin vanhin poika Johan toimi Viipurissa eri käskynhaltijahallinnon viroissa ja siirtyi takaisin Haminaan Danielin kuoltua mutta myös Venäjän hallintomuutosten takia. Johan sai nimineuvoksen arvon ja hänet nimitettiin Haminan apulaispostimestariksi 1800 ja hän toimi siinä virassa eläkkeelle siirtymiseensä asti v. 1817. Eläke oli 187 assignaatti (paperi)ruplaa 50 kopeekkaa. Eläkkeellä virkamiehen elintaso laski välittömästi. Johan haki syyskuussa 1818 takaisin töihin, nyt Ruotsinsalmen postimestariksi. Lokakuun lopussa hän kuitenkin sanoi, ettei ota vastaan virkaa.

Johan Melleenin poika Johan nuorempi yleni asteittain 25-vuotiaana Helsingissä Postihallituksen postikanslian reistraattoriksi. Vanhempi veli Anders, titteliltään kanslisti ja maaviskaali, eli naimattomana Paljakassa, mutta hänellä oli avioton poika David Andersson Metsäkylän sahalta kotoisin olevan Eeva Erkintyttären kanssa ja toisen aviottoman ja nuorena kuolleen lapsen hän sai Paljakan piian kanssa juuri ennen kuolemaansa. Davidin ainoa lapsi kuoli nälkävuotena 1830 12-vuotiaana ja David itse kuoli myöhemmin viinaan.

Johan nuorempi erotettiin Postihallituksesta huolimattomuuden takia (försumlighet) 1826 ja hän siirtyi Henkikaartin 3. Suomen tarkk´ampujapataljoonan siviilivirkamieheksi, vt. kielenkääntäjäksi ja venäjän opettajaksi. Hän oli pataljoonan mukana kukistamassa Puolan kapinaa ja kuoli Birzain kauppalassa oletettavasti joulukuussa 1831 vallinneessa koleraepidemiassa. Myös Johan nuorempi oli naimaton. Hänen luonnettaan arvioitiin jo Viipurin lyseossa ”mürrischen und verstörten Geistes”, joten hän on ollut ehkä jollain lailla häilyvä luonne.

Poika Johanin erottamista Postihallituksesta edelsi omituinen kirjeenvaihto, johon oli sekaantunut myös isä, nimineuvos Melleen. Toukokuun 24. 1826 Johan pyysi virastolta suositusta Helsingin apulaispostimestarin virkaan. Sivuhuomautuksessa todetaan että hakemus on vedetty takaisin. Kesäkuun 14. nimineuvos Melleen pyytää poikansa palkan kirjaamista. Reistraattori Melleeniltä pyydetty selitys asiaan saapui 23. elokuuta. Lokakuun 3. Johan anoi kahden kuukauden virkavapaata ja 19. päivänä pyytää eroa virastaan. Matrikkelin mukaan hänet on erotettu 31.10.1826

Johan vanhempi myi Paljakan tilan Bruunin suvulle noin vuonna 1828 ja hän asui vaimoineen erillisessä rakennuksessa kuolemaansa asti vuonna 1835 (73). Piikojen lukumäärä laski lopussa yhteen. Jupakka Postihallituksessa saattoi liittyä nimineuvos Melleenin rahavaikeuksiin kartanon pidossa. Johanin nuorempi poika Sven asui myös tilalla kuolemaansa asti eräänlaisena renkinä. Hänestä sanottiin rippikirjassa ”ej rätt redig”. David Bruun osti myös Summan kartanon Rennerin perillisiltä Anna Katarina Königin kuoltua 1788 ja Gabriel Königin 1798.

Reitkallin kartano ennen vuotta 1918. Vehkalahden kotiseutumuseo.

Päärakennus paloi kokonaan v. 1892 ja 1900-luvun alkupuolella taloon rakennettiin toinen kerros. Tila on ollut netissä venäjänkielisessä myynti-ilmoituksessa 3,5 miljoonan euron hintaan

Mieslinja sammuu

Sven Melleenin tyttäristä vanhin, Anna Katarina sai aviottoman lapsen. Tämä aiheutti sen, ettei hän päässyt säätynsä arvoisiin naimisiin, vaan naitettiin Reitkallin mylläri Samuel Yrjänänpojalle. Samuelista tehtiin sen jälkeen Paljakan torppari. Tytär Kristina sensijaan nai Kaarniemen kartanon ratsutilallisen pojan Gustaf Sundbergin. Samoin nuorin tytär Sofia nai Gustafin veljen Johan Fredrik Sundbergin. Heidän jälkeläisensä löytyvät Sundbergien sukukirjasta. Veljesten isoisä Elias Sundberg oli useiden käräjäjuttujensa takia Sven Melleenin tuttuja kuten myös useat sippolalaiset talonpojat, joita syyttäjä kovisteli loputtomasti siitä, etteivät nämä rakentaneet esivallan edustajille lain säätämiä majoitustiloja.

Myös Johan Melleenin vanhin tytär Anna Katarina sai aviottoman lapsen ja joutui tyytymään alempisäätyiseen avioliittoon Elimäeltä kotoisin olevan pitäjänsuutarin Erik Logrenin kanssa. He asuivat Paljakassa ja joutuivat seuraavassa sukupolvessa siirtymään Reitkallin numeroon 13, Kituselle torppareiksi. Anna Katarina Melleenin avioton tytär Katariina avioitui sen sijaan naapuritilalle Reitkallin Danskaan Kaarle Erikinpojan kanssa.

Melleenien mieslinja päättyi kun Sven Melleen nuorempi kuoli vanhuuteen (77) Paljakassa 1883 ja Logrenien mieslinja päättyi Topias Logrenin kuollessa Pyhällön Parosessa 84-vuotiaana 1929. Logrenien suku jatkui naislinjasta.

Melleenien menestys kesti oikeastaan vain Svenin elinajan ja säätyläiskartanon ylläpito oli kallista puuhaa. Nykyihmistä ihmetyttää, mistä Melleenit saivat alkupääomaa kiinteistöjen ostoon, vaikka niitä tuolloin saikin todella halvalla. Bruunien jälkeen Paljakan kartanoa vallinnut kenraali Frey teki konkurssin ja samoin omistaja Hammaren 1900-luvun alussa.

Lähteet

Genos 4/1970, s. 87-94.

Wikipedia Arvid Renner.

Vehkalahden rippikirjat, Kymenkartanon provinssin henki- ja maakirjat

KA, Oikeuskollegion arkisto. Kymin tuomiokunnalta saapuneet asiat: 170,1744, 240,1745 (Finna)

Posti- ja telelaitoksen hallinto-osaston arkisto – Saapuneiden kirjeiden diaari 1826-1826 ja 1818-1818, Matrikkeli 1784-1860

Salusvuori, Armas: Kaarniemen Sundberg-suku 1702-1990

Sippu, Seppo: Seppien sukua Liikkalasta. Hki 2019.

Åbo Allmänna Tidning 16.10.1817 no 121, s.3.

Katariina II oli vuoden 1786 manifestissaan julistanut Jumalan nimissä, ettei assignaattien määrä tule koskaan nousemaan yli sadan miljoonan ruplan, hänen hallituskautensa lopulla vuonna 1796 assignaatteja oli liikkeessä 158 miljoonan ruplan arvosta. Samalla ruplaseteleiden vaihtokurssi oli laskenut 69 hopeakopeekkaan. Aleksanteri I:n hallituskauden ensimmäisen vuosikymmenen aikana assignaattien arvon lasku jatkui 44 kopeekkaan ja Suomen sodan jälkeen 25–26 kopeekkaan, millä tasolla se pysyi 1830-luvulle asti. Heikentymisen aikana jopa assignaattien lunastamisesta kuparilla luovuttiin. https://www.suomenpankki.fi/globalassets/fi/media-ja-julkaisut/julkaisut/muut_julkaisut/documents/ruplista-markkoihin.pdf