Sukututkimus on koukuttavaa ja voi johtaa syville harhapoluille. Yksi tällaisista harhapoluistani on isoäitini Lydian tapaus. On jokseenkin säännönmukaista, että tavallisista ihmisistä ei löydy paljonkaan tietoja vanhoista sanomalehdistä. Lydian kohdallakin tämä täsmäsi, mutta osuma kuitenkin tuli ja asiayhteys paljastui monella tapaa ajankohtaiseksi ja mielenkiintoiseksi aivan muista syistä kuin hakuun lähdettäessä.

Lydia oli vanhemman siskonsa Olgan kanssa ryhtynyt rikkuriksi Haminan soppatehtaalla vallinneen lakon aikana vuonna 1907. Soppatehtaan tarina oli lyhykäisyydessään seuraava.

Yrityksen perustamistoimet alkoivat vuoden 1905 kesällä, kun haminalaiset Moses Muurman, Gustaf Stenius ja saksalainen insinööri Hugo Caesar anoivat lupaa perustettavan Folkkonserv Aktiebolaget Näring -nimisen yhtiön säännöille. Kotipaikaksi piti tulla Reitkallin kartano (Lydian esipolvien koti sata vuotta aiemmin). Tarkoituksena oli valmistaa halpoja, tiivistetyssä muodossa olevia säilykkeitä Caesarin ja Johan Sperlingin patenttien mukaisesti. Säilykkeitä piti olla kolmea sorttia ja niin edullisia, että 16 pennillä 3-4 henkeä saisi syötävää yhdestä paketista. Raaka-aineina käytettäisiin kaalia, perunaa, herneitä ja riisiä joita tuotaisiin aluksi Venäjän Itämeren provinsseista.

Syyskuussa 1906 Koitar tiesikin kertoa, että Osakeyhtiö Ravinto A.B:n rakennuspuuhat ovat käynnissä kenraali Muurmanin tilalla. Nimi  ja tehtaan paikka oli kuitenkin muuttunut Haminan Tallinmäelle, nykyisen Tehtaankadun varrelle. Valmistuksen uumoiltiin alkavan marraskuun alussa ja talven aikana säilykkeitä piti valmistua 1,5 miljoonaa kappaletta. Fredrikshamns Tidning tiesi kuitenkin kertoa marraskuun loppupuolella, että sisustustyöt ja koneiden asennus olivat vielä vaiheessa. Valmistusmäärää oli alennettu 1,2 miljoonaan, josta 1 miljoona jo olisi tilattu Venäjälle armeijan tarpeisiin. Tehtaan sanottiin käyvän vuorokauden ympäri ja työllistävän 50 työläistä.

Toiminta alkaa

Joulukuussa 1906 yritys ilmoitteli ahkerasti savolaisissa sanomalehdissä. Se ilmoitti haluavansa ostaa lihaa n. 100 kg päivää kohden tammikuun alun ja heinäkuun lopun välisenä aikana. Ongelmiakin näytti ilmaantuvan, kun osakkaiden piti päättää Caesarin kanssa tehdyn sopimuksen ehdoista ja toisen sopimuskumppanin maksukyvyttömyyteen suhtautumisesta. Tammikuussa 1907 yhtiö haki Helsingin Sanomissa ”Teknillisesti sivistynyttä” työnjohtajaa tehtaalle. Tämä oli ilmeisesti välittömästi tarpeen sen takia, että teknillisenä johtajana etänä Pietarista toiminut Caesar ei enää ollut käytettävissä, hallituksen puheenjohtaja Muurman ja isännöitsijänä toiminut Gustaf Stenius olivat taas entisiä upseereita. Uusi vuosi alkoi tulipalolla. Uusi Suometar raportoi palon syttyneen

Soppatehdas v. 2016

Soppatehdas v. 2016

hapankaalin kuivausosastolla, jossa paloivat puiset säilytystynnyrit. Vakuutusta tehtaalla ei ollut ja suuremmilta vahingoilta vältyttiin.

Käärijät lakkoilevat

Ensimmäinen lakko syttyi tammikuun lopulla 1907. 30 nuorta tyttöä harjoitteli joitakin päiviä säilykkeiden käärintää paketteihin ja tahtoi sitten tiedon siitä, mikä olisi työstä tuleva korvaus. Johdon ilmoittamaa määrää pidettiin mahdottomana ja tytöt lähtivät kotiinsa. Seuraavana aamuna heidät kuitenkin kutsuttiin takaisin palkoista sopimaan ja he saivat ilmeisesti joitakin myönnytyksiä, ”koska konservien käärintä lienee torstai-aamuna alkanut”, kirjoitti Työ-lehti. Uusi lakko alkoi kuitenkin jo helmikuun alussa. Kun käärijäosaston naiset saivat ensimmäisen palkkansa, he huomasivat ihmeekseen sen nousevan 24 penniin päivältä. Naiset kieltäytyivät heti työskentelemästä tällaisilla palkoilla ja valitsivat lakkokomitean.

Sen vaatimus oli 1 paketista puoli penniä ja tuntipalkkaa 15 penniä. Wiipuri-lehden mukaan tuntipalkkavaatimus oli 5 penniä. Sovittelujen kautta isännistö hyväksyi sittemmin palkkavaatimuksen muttei suostunut erottamaan jo haalimiaan rikkureita, joiden joukossa siis olivat Lydia ja Olga sekä kolme muuta haminalaista. Uhkasipa tehtaan johto hankki Mikkelistä lisää tyttöjä lakonrikkureiksi. Lakko jatkui käärijäosastolla eikä lehdistöstä löytynyt tietoa sen päättymisestä.

Venäjän tulli takavarikoi

Ratkaiseva isku tehtaalle tuli kuitenkin Venäjältä, jota oli ajateltu päämarkkinaksi. Nya Pressen kirjoitti asiasta ensimmäisenä 12.2. Sen mukaan alkuperäislähde oli venäläinen sanomalehti Rusj. Sen tietojen mukaan Venäjän Punaisen Ristin osasto oli jokin aika sitten tilannut Ravinto O.Y:ltä hernekeittosäilykkeitä keripukkia sairastaville hätätila-alueiden asukkaille. Sopat eivät koskaan päässeet perille koska Venäjän tulli takavarikoi ne. Syyksi ilmoitettiin jokin kiertokirje, jossa kiellettiin sianlihan läskin tuonti Suomesta vuosia sitten voitetun epidemian vuoksi. Ja hernesopassahan on tunnetusti pieniä läskin palasia. Asiaan ei vaikuttanut se, että eläviä eläimiä sai tuoda Suomesta Venäjälle eikä se, että säilykkeet sterilisoitiin tuotantotapansa johdosta. Yhtiön vastalause siirrettiin tullilaitokselta ministeriöön, jossa sitä käsiteltiin kolmen kuukauden ajan.

Yhtiön 200 osakkeesta 130 oli suomalaisilla ja 70 venäläisillä, etupäässä pietarilaisilla. Suomessa tuotteita myi Kotkassa Jäntti & Teittinen. Brändejä oli kolme: Kaurasuurimokeitos lihan kanssa, Hapankaalikeitos lihan kanssa ja Hernekeito lihan kanssa. Niihin sisältyi myös perunaa ja riisiä sekä sieniä. Huhti-toukokuussa näkyi jo kriisin merkkejä. Haminan Seurahuoneella pidettiin 8. toukokuuta ylimääräinen yhtiökokous, jonka asialistalla oli Caesarilla olleen Venäjän myyntisopimuksen purkaminen ja osakepääoman lisäys. Kokouksen jälkeen Etelä-Suomi kirjoitti 18.5., että ”soppatehdas lopettaa työnsä kesän ajaksi kokonaan. Seisaus tapahtui osaksi siitä, kun työväki vaati palkankorotusta ja isännistö ei ruvennut maksamaan, vaan sanoi työväen irti 14 vuorokauden kuluttua. Näin ollen jää tehdas seisomaan”.

Tähdenlento

Elokuussa Ravinnon konservitehdas myytiin venäläiselle osakeyhtiölle siten että toiminta jatkuisi entisellään ja nimi säilyisi samana. Tehdas ei kuitenkaan toiminut enää kevään jälkeen. Venäläisomistukseen siirtyminen näkyi kuitenkin vielä kerran, kun yhtiö sai Rostovissa pidetyssä näyttelyssä kunniamaininnan ja suuren hopeamitalin säilykkeistään. Puhuttiin yhtiöön saapuneista suurista tilauksista. Kesällä loppuneen tuotannon luvattiin jatkuvan marraskuun alusta. Joulun alla 1907 yhtiökokous päätti myydä yhtiön ”eräille moskovalaisille” ja vuoden 1908 maaliskuussa huutokaupattiin Osakeyhtiö Ravinnon ja kapteeni Steniuksen konkurssipesät. Olga muutti Helsinkiin 1909 ja Lydia 1912.