Kari Myllys

Arimo Lankila Hämeenlinnasta lähetti blogiimme seuraavan kommentin.

”Olen tutkinut omia Kymenlaaksossa olevia sukujuuriani, niin pitkälle kuin se kirkonkirjojen perusteella on ollut mahdollista. Sukujen kaukaisemmat yhteydet kuitenkin kiinnostavat, joten olen teettänyt itsestäni DNA-testejä. Pettymyksekseni sukulaisia muutaman sadan vuoden takaa ei liioin löydy, koska kymenlaaksolaisten sukujen jäsenet eivät ole monilukuisesti testeihin osallistuneet.
Esitänkin nyt toivomuksen, että Kymenlaakson sukututkimusseura kannustaisi sukuseurojen jäseniä tilaamaan DNA-testejä esim. osoitteesta: https://www.familytreedna.com/groups/finland/about. Kenties muutaman vuoden kuluttua tietoa olisi kertynyt jo niin paljon, että tunnistaisimme yhteiset esi-isämme vaikkapa 1300-luvulta lähtien.”

Kannatan tätä toivomusta. Itse olen tehnyt mainitusta paikasta kaikki sen kolme testiä: Serkkutestin, äitilinjatestin ja isälinjatestin. Tällä hetkellä olen saanut seuraavia tuloksia. Serkkutestistä olen saanut n. 7500 etäserkkua, joista 200 arviolla 2-3. serkku. Olen 100-prosenttisesti suomalainen, äitilinja on haplotyypiltään Suomessa toiseksi yleisin U5b1b2, sama tyyppi ja geneettinen taso on 75 muulla testin tehneellä. Isälinjani on Suomessa toiseksi yleisin I-M253, tarkempi analyysi on työn alla ja lopputulokset saan tammi-helmikuun vaihteessa. Perinteisellä tavalla olen kartoittanut esipolveni 8-12 sukupolven päähän. Sekin huvi on edelleen vaiheessa.

DNA-tutkimus on somen kaltaisesti koukuttavaa eivätkä tulokset ole aina yksiviivaisesti tulkittavissa, koska testin tulosten tulkinta perustuu tilastollisiin todennäköisyyksiin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin. Etäserkkujen suuri määrä johtuu esimerkiksi siitä, että suomalaisten geeniperimä on kansainvälisesti katsottuna keskittynyt enemmän kuin Yhdysvalloissa, jossa testit on kehitetty. Serkkuuden tasoarviot saattavat olla myös tämän takia ylioptimistisia. Omalta kohdalta arvio piti kuitenkin niiden kahden osalta paikkansa, jotka pystyin yhdistämään omaan sukupuuhun. Laajempaa yhdistämistä haittaa se, ettei omassani eikä osumien sukupuissa ole täysiä sisaruussarjoja eri sukupolvilla. Varmaa on kuitenkin se, että jonkin asteisia sukulaisia ollaan!

Arviolta 40 prosenttia testin tehneistä julkaisee palvelussa oman sukupuunsa. Osa niistä on suppeita, osa hyvinkin laajoja. Kaikilla on kuitenkin sähköpostiosoite, josta voi kysellä lisää. Sukupuunsa voi ladata palveluun Gedcom-tiedostona. Sitä voi myös ylläpitää käsipelillä. Testin tehneiden sukupuuta voivat katsoa etäserkut eli osumat, ”matchit” ja testin tehnyt voi säätää tätä näkyvyyttä. Omat tiedot on suojattu tunnuksin ja salasanoin ja kerran lähetetystä näytteestä voi tilata myöhemmin lisätestejä.

Serkkutesti on ihan kiva, mutta se ei ajallisesti kanna kovin kauaksi. Esivanhempien geenistö on jakautunut jo 12 sukupolven jälkeen niin paljon, ettei siitä ole samanlaisena enää paljon jäljellä. Äitilinjan testiä haittaa se, että havaittavia muutoksia tapahtuu niin harvoin, että ne antavat hyvin harvoin henkilötason lisätietoa paperilla tehtyyn sukututkimukseen.

 

ydna12

Isälinjatestin karkeimman tason osumat 597

 

Isälinjan tutkimuksessa asia onkin jo toisenlainen. Muutoksia voi tapahtua nopeastikin ja näitä sukupolvivaihteluita hyväksikäyttäen voidaan saada yhteys dna-tietojen ja paperitutkimuksen välille. Itselläni on käynnissä Myllys-sukunimen kantajien tutkimus, jossa pyritään selvittämään nimen kantajien alkuperä, lähtöalue ja se, ovatko eri Myllys-haarat samaa alkuperää. Sukunimi pulpahti asiakirjoihin vasta 1600-luvun loppupuolella Parikkalassa eikä sen alkuperä ole toistaiseksi selvinnyt. Parikkala on alue, josta ei alueen yksityistämisen takia ole kruunun asiakirjoja 1600-luvun loppupuolelta eikä paljon myöskään 1700-luvun alkupuolelta.

Y111

Tarkimman isälinjatestin osumat 31

Sukuhaarojen mahdolliset yhteiset juuret testataan isälinjatestillä ja yhteys edeltäjiin on myös mahdollista saada vertailemalla muiden tuloksia. Sukututkija Arto Pietikäinen on kehittänyt FT Eija Lähteenmäen opinnäytetyön mukaan teorian, jossa Koitsanlahdelle saapuneet Myllykset ovat peräisin silloisen rajan takaa, Ruotsin puolelta Jääskestä Myllölän kylästä. Nimi saattaa myös olla peräisin ruotsinkielisen kirjurin genetiivin kirjauksesta. Maakirjoista löytyy mm. Inkerin Venjoen kylästä ”Myllys Nybygge” ja Lappeen Armilan kylästä ”Tuuli Myllys Jordh”, jossa oli useita osakkaita. Nämä kirjaukset ovat samoilta ajoilta 1600-luvulta, jolloin Myllys ilmaantuu tuomiokirjoihin. Oman isälinjatestauksen tuloksissa geneettisesti lähimpänä ovat tällä hetkellä Holopaiset Mikkelin tienovilta. Heistä yksi on myös läheinen etäserkku. Elämme jännittäviä aikoja!

Jos yllä oleva vaikuttaa heprealta, lue  Ahti Kurrin johdanto  aloittelijalle, mitä DNA-tutkimus sisältää ja tammikuun 10. päivänä voit Juha Vuorelalta kysyä tarkentavia kysymyksia seuramme järjestämässä tilaisuudessa  ”Geneettisestä sukututkimuksesta ruohonjuuritasolla”.  Tervetuloa.

Mitä mieltä olet DNA:sta sukututkimuksessa. Kommentoi tai korjaa!

Mainokset