Kari Myllys ja Marja Meura

Kymenlaakson Sukututkimusseuran perinteinen kevätretki alkoi huonoissa merkeissä, kun retken vetäjä Marja Meura sairastui, eikä päässyt mukaan matkalle. Marjan aikataulu, kohdekuvaukset ja järjestelyt olivat kuitenkin niin hienot, että matkasta muodostui ikimuistettava 18 osallistujalle.

Ukko-Pekan Kotkaniemi

Luumäellä sijaitseva Kotkaniemi – presidentti Svinhufvudin kotimuseo oli ensimmäinen kohteemme. Pihapiiriin uloimpina rakennuksina sijaitsevat Ukko-Pekan autotalli rekineen ja punainen hirsitupa, jonka seinässä on puinen sianpää ja tähti -vaakuna. Se muistuttaa siitä, miten suku sai aatelisarvonsa kun Svinhufvudin talonpoikainen esi-isä pelasti Ruotsin kruununprinssin hyökkäävältä villisialta. Juhana III antoi aatelisarvon vuonna 1574, jolloin Svinhufvud af Qvalstad -suku merkittiin Ruotsin ritarihuoneelle aatelissukuna nr. 145.

Kuva Matti Urpalainen

Pehr Edvin Svinhufvud osti Kivijärven rannalla sijaitsevan Kotkaniemen tilan edeltäjänsä Alfred Thomen perikunnalta, kun hänet oli valittu Lappeen tuomiokunnan kihlakunnantuomariksi vuonna 1908. Tilan päärakennus on valmistunut vuonna 1898 ja se edustaa puujugendia. Talon suunnittelija on Lars Sonck tai hänen toimistonsa. Kotkaniemi on rakennettu maalaistuomarin kodiksi ja virkataloksi ja sellaisena se säilyi pitkään. Talo on hiljattain remontoitu täydellisesti ja sitä ylläpitää Kotkaniemi-säätiö.

Kotkaniemi. Kuva Matti Urpalainen

P.E. Svinhufvud syntyi vuonna 1861 Sääksmäen Rapolassa aatelisperheeseen. Perheen taloudellisesta ahdingosta huolimatta Svinhufvud valmistui filosofian ja molempien oikeuksien kandidaatiksi tavoitteena maalaistuomarin virka. Hän avioitui vuonna 1889 turkulaisen Ellen Timgrenin kanssa ja heille syntyi kuusi lasta. Ellen oli syntynyt Turussa vuonna 1869 hovioikeudenneuvos Timgrenin perheeseen.

Kotkaniemessä Ellenin vastuulle tuli kartanomaisen tilan hoitaminen. Esimerkiksi kanoja oli parhaimmillaan useita satoja ja tila oli maataloustuotteiden osalta lähes omavarainen. Ukko-Pekka itse oli Siperiassa karkoitettuna 1914-1917. Sieltä muistoksi oli ostettu komea karhuntalja, joka nyt koristaa salin lattiaa.

Kotkaniemen salonki. Kuva Matti Urpalainen

Lattian täyttää myös Ellenin kutoma matto, joka kangaspuiden kapeuden tähden on tehty kolmesta osasta. Nyt museona oleva Svinhufvudien koti toimi Siperian karkoituksen aikana täysihoitolana ja ajoittain myös myöhemmin Ukko-Pekan kuoleman jälkeen.

 

 

Wolkoff – orjasta kauppiaaksi

Wolkoffin talot ovat Lappeenrannan vanhimpia säilyneitä puurakennuksia. Kauppias Claudelin rakennutti 1820-luvulla vanhimman rakennuksen. Venäläisen Wolkoffin suvun haltuun rakennukset siirtyivät 1872. Suku oli kotoisin Jaroslavin kuvernementista ja sen jäsenet olivat maaorjia.

1800-luvun alkupuolella kolme Wolkoffin veljestä muutti Suomeen. Ivan päätyi puutarhuriksi, teurastajan apulaiseksi ja siitä kauppiaaksi. Wolkoffit rikastuivat ja rakennuttivat komean kauppakartanon, joka säilyi suvun hallussa neljän sukupolven ajan. Wolkoffit olivat aktiiveja ortodokseja ja yhteydessä linnoituksen Pokrovan kirkkoon.

Rouvan salonki. Kuvat Matti Urpalainen

Vuonna 1993 talo avattiin museona yleisölle. Joku kaupungin poliitikoista oli kyllä ehtinyt todeta, että kaikkea lahopuuta ei tarvitse säilyttää, mutta museoväki taisteli purkamista vastaan ja voitti.

Museokierros sisältää vanhan kaupan ja toimiston, mukulakivetyn sisäpihan jonka ympärillä asuinsiipi ja vanhat hirsiset makasiinit sekä kierroksen asuinhuoneissa. Wolkoffit ovat säilyttäneet aikojen saatossa kaikki käyttökelpoiset ja aikansa parhaat tavarat ja hankkineet asuntoonsa varsin vähän nykyaikaisia mukavuuksia, vaikka asuivat talossa aina 1980-luvulle saakka. Juokseva vesi tuli vain keittiöön ja makuuhuoneissa käytettiin pesukomuutteja. Hienot kakluunit olivat ulkoisesti vielä uuden veroisia ilmeisesti siksi, että niihin oli myöhemmin asennettu alkuperäisestä poikkeava lämmitystapa.

Etelä-Karjalan museo

Museo toimii Linnoituksen alueen pohjoiskärjessä jykevissä kivimakasiineissa. Rakennuksessa sijaitsi ennen tykkivarikko, joka rakennettiin 1800-luvun alussa.

Museon tehtäväksi määriteltiin esitellä karjalaista elämää ja perinnettä. Sen kokoelmat pohjautuvat Lappeenrannan, Viipurin ja Käkisalmen museon kokoelmiin. Näistä mielenkiintoisin on eittämättä Viipurin kaupungin pienoismalli kaupungin kulta-ajalta 2.9.1939 noin kello 10. Malli perustuu ilmavoimien kuvauksiin ja sen on suunnitellut Viipurissa syntynyt arkkitehti Juha Lankinen. Jopa yksittäiset ihmiset on esitetty pienen pieninä pipanoina mallin kaduilla.

Suomen lipun 100-vuotisnäyttely oli toinen tutustumiskohteemme museossa. Juhlanäyttely esitteli Suomen lipun historiaa alkaen Ruotsin Itämaan ajoista Venäjän Suuriruhtinaskunnan ajan kautta itsenäistymiseen ja tähän päivään. Näytteillä oli ainutlaatuinen kokoelma historiallisia lippuja ja lippuun liittyviä esineistöjä eri museoista – ensi kertaa yhdessä paikassa. Esineistöstä oli esillä  mm. Lalli Partisen jääkiekkoilijan maajoukkuetakki, jota pidetty vain yhden kerran ja Hannes Kolehmaisen haalistunut sinivalkoinen juoksupaita.

Lappeenrannan Linnoitus

Pokrovan kirkonkello. Kuva Outi Teikari

Retken päätteeksi yritimme tutustua Suomen vanhimpaan ortodoksiseen kirkkoon joka valmistui Linnoitukseen vuonna 1785. Jumalansynnyttäjän suojeluksen kirkko eli Wolkoffienkin käymä Pokrovan kirkko oli kuitenkin suljettu ja remontissa. Sen vieressä sijaitsee Majurskan käsityöpuoti ja suosittu kahvila, jossa oli ajoittain jopa jonoa kassalla.

Linnoituksen rakentaminen alkoi Ruotsin vallan aikana, kun kenraali Axel Löwen sijoitti alueelle pienen varuskunnan vuonna 1722. Ruotsi menetti vielä keskeneräisen linnoituksen vuonna 1741 aloittamassaan  ns. hattujen sodassa. Retkemme ajoreitti kulki Haminan – Taavetin tietä Myllykylän hautausmaan ohi. Aivan sen vieressä sijaitsi 1741-42 Ruotsin armeijan pääjoukon – Uplannin jalkaväkirykmentin talvileiri. Tämän joukon piti mennä Lappeenrannan varusväen avuksi elokuussa 1741 yhdessä Taavetissa majailleen joukon kanssa. Se ei kuitenkaan johdon tahallisen viivyttelyn takia lähtenyt ajoissa ja Taavetin joukot eivät riittäneet yksin tilanteen hallintaan.

Talven joutilas oleskelu Leirikankaalla tuotti lavantautiepidemian, joka levisi myös siviiliväestöön. Sotilaista kuoli 2000 ja vehkalahtelaisista viidesosa, n. 450. Sota hävittiin, kaksi johtajaa mestattiin ja rauhanteossa syntyi ns. Vanha-Suomi rajana Kymijoki.

Mainokset