Avainsanat

, ,

Selain on aika epeli. Se on kehittynyt yksinkertaisesta navigaattorista lähes kaiken taitavaksi ja Chrome-käyttöjärjestelmä tähtää siihen, että paikallista prosessointia ei enää tarvittaisikaan. Kaikkea  käytetään selaimella ja netissä olevia palveluja hyödyntäen.

Selaimella tapahtuva tiedonhaku on samoin kehittynyt nopeasti erityisesti Googlen vauhdittamana. Leviämistä on auttanut paikallinen sopeuttaminen kielen ja kulttuurin mukaan niin, että lähes jokaisessa maassa on oma Google-sivusto, joka esittää paikallisen aineiston ensisijaisena. Jos tarvitsee Saksasta nippelitietoa, sen saa todennäköisesti nopeimmin esiin Google.de-sivulta kuin suomalaisen oletussivulta Google.fi.

Microsoftin hakupalvelu Bing ja vanha veteraani Yahoo ovat aineistonsa laajuuden osalta aika lähellä Googlea, mutta niiden lokalisointi ei yllä samalle tasolle. Samoin hakemisen joustavuus jää tästä jälkeen. Kilpailevien hakukoneiden tietä hankaloittaa myös se, että Google on saavuttanut johtavan ja standardinomaisen aseman.

Hakukoneet keräävät tietonsa  hakuroboteilla, jotka käyvät taukoamatta läpi netin sivustoja. Jos sivusto on avoin ja kaikki sivut on linkitetty toisiinsa, saa kerääjä haaviinsa sen tiedot. Seuraavaksi sivustojen tekstit ja kuvat lisätään palvelun hakemistoihin. Näin sinne päätyvät myös erilaiset netissä käytettävissä olevat avoimet tietokannat, jotka voivat olla helpommin haettavissa Googlesta kuin omasta palvelustaan.

Mitä Google ei löydä

Sellaisten sivustojen ja tietokantojen sisältöä ei pääse hakemaan hakukoneista, jotka ovat joko yksityisiä, maksullisia, ei-linkitettyjä tai ovat  kieltäneet hakurobottien pääsyn. Silloin hakukoneella paikallistetaan ensin sivusto ja sitten hakuun päästään palvelun omalla hakuohjelmalla. Näin toimivat esimerkiksi kirjastojen tietokannat. Kirjastojen yleiset nettisivut löytyvät kyllä hakukoneista mutta kirjastoaineistoja haetaan kussakin sivustossa erikseen. Seuraavassa muutama lastu yleisten kirjastojen osalta.

Kyyti.fi on kymenlaaksolaisten yleisten kirjastojen yhteinen verkkokirjasto. Sillä kuten muillakin vastaavilla alueellisilla verkkokirjastoilla on yksinkertainen hakusanahaku ja tarkennettu hakulomake, jolla hakua voidaan tehostaa.  Jos haluaa hakea monista ellei peräti kaikista Suomen yleisistä kirjastoista samalla kertaa, pitää käyttää Frank-nimistä monihakua. Se käy haettavat kirjastot läpi peräjälkeen ja sen olennaisin tieto on, mistä haluttu teos löytyy. Vastaavasti haettavat kirjastot voivat olla ammattikorkeakoulujen kirjastoja, erikoiskirjastoja, yliopistojen kirjastoja, maakuntakirjastoja – tai hitain vaihtoehto – kaikki kirjastot.

Uusi Finna-hakupalvelu sisältää yhdellä haulla Suomen tieteellisten kirjastojen, arkistojen ja museoiden erilaisia aineistoja, n. 10 miljoonaa yksikköä.   Kyyti-kirjastoihin hankitut tietokannat ja sähköiset aineistot löytyvät Kyydin sivuilta  valitsemalla Mediataidot ja sitten Tietokannat. Mukana on myös kirjastoaineiston kannalta tärkeimpiä vapaakäyttöisiä tietokantoja.

Hakutekniikka

Google itse ohjeistaa hakunsa omilla sivuillaan tarkimmin, eikä onnistumista kaada edes sanojen väärin kirjoittaminen, sillä hakujätti tietää miten useimmat hakunsa laativat ja mitä kirjoitusvirheitä saattaa tulla. Tärkein hakemista parantava tieto on itse sanojen lisäksi miettiä, onko sanat parasta hakea fraasina vai pelkkinä sanoina. Vaikka Google asettaa fraasinomaisesti sijaitsevat hakusanatulokset kärkeen, on silti parempi hakea ”Veijo Meri” kuin Veijo Meri. Ainakin silloin välttyy kaikilta muilta Veijoilta ja meriltä. Parasta Googlessa on kuitenkin hakemisen luonnollisuus. Se on nykyään kuin kysymistä kaverilta.

Kyyti-haku edustaa varsin hyvin perinteisiä kirjastohakujärjestelmiä ja siinä esitettyjä hakutapoja sovelletaan lähes sellaisenaan useissa muissakin järjestelmissä. Perushaku on yhtä helppo kuin Googlessa, mutta haku ei kohdistu aineiston koko sisältöön vaan bibliografisiin ja sisällön kuvailutietoihin. Haku sanalla tiedonhaku löysi Kyydistä 104 kirjaa, joista seuraava tuore tulokas näyttää koskevan samaa asiaa kuin tämäkin juttu:

Haasio, Ari Löydä! : opas helppoon tiedonhakuun Kirja 2015 03

Kotkan kuudesta kappaleesta neljä oli lainattavissa vielä 8.2. illalla. Hopi hopi.

Samalla haulla Google löytää yli 200 000 nettisivua, joiden kärjessä on tuttuun tapaan Wikipedian määritelmä asialle ja ajantasainen lähdeluettelo, jossa on myös Haasion kirja.

Lähdekritiikki

Olipa haku miten tuottoisa tahansa, jää käyttäjän harkittavaksi sen käyttökelpoisuus omalta kannalta. Ja vaikka teksti näyttää oikealta ja hyvältä, voiko siihen luottaa. Wikipediaa ja vakiintuneita, tunnettuja kustantajia pidetään luotettavina. Samoin tunnettuja printtimedioita ja tutkimuslaitoksia. Mutta miten suhtautua lähteisiin joita ei tunne. Omakustanteetkin ovat nykypäivinä lisääntyneet ja netti pursuaa tahoja, jotka tuovat omaa asiaansa esiin ilman moderointia tai vertaisarviointia.

Jos useampi, toisistaan riippumaton taho antaa saman tuloksen, asiaan voinee luottaa. Keskustelupalstojen tietoihin ei pääsääntöisesti kannata luottaa. Suuntaan tai toiseen puolueellisten sivustojen tietoihin tulee suhtautua varauksellisesti. Kannattaa pohtia julkaisun takana mahdollisesti olevia motiiveja. Kaikki on tiedonhaussa  loppujen lopuksi suhteellista ja siinäkin pitää verrata haittoja hyötyihin.

Älä muuten usko väliotsikkoa Mitä Google ei löydä ihan kokonaan. Uudemmat kirjat hyppäävät nimittäin silmillesi kirjanmyyjien mainospainotteisina tietoina ja vanhempia teoksia saattaa löytyä antikvaarien luetteloista. Mutta todennäköisesti ei kaikkia sittenkään.

Selain ja haku -kalvot

 

 

 

 

Mainokset